Toinen asia, joka oli jäänyt kaivelemaan minua edellisestä Tukholman reissusta, oli etten syönyt Ivoire dôme leivosta Vete-Kattenissa. Se oli kaunis ja siinä oli täytteenä valkosuklaamoussea ja keskellä vadelmamoussea. Nyt korjasin tämänkin vääryyden, kun kävimme aamupalalla syömässä leivokset ja ostin vielä mukaan hiukopalaksi ehkäpä maailman historian parasta pullaa.

Valitsin meille toiseksi leivokseksi passion- ja vadelmamoussella täytetyn leivoksen. Kumpikin oli aivan mielettömän hyvää ja passionleivos oli todella raikas.

Vuosi sitten kävimme äidin kanssa ennen joulua Tukholmassa. Söimme sivistyneesti lihapullia Östermalmin hallissa, minkä jälkeen näin pihalla snagarin, jossa oli Anthony Bourdainin kehumia Tunnbrödsrullia. Olin vuoden verran masentunut siitä, että olin niin täynnä lihapullista etten pystynyt syömään tätä ruotsalaista snagariherkkua silloin. Tämä pettymysten pettymys jäi kaivelemaan sisintäni kunnes kuukausi sitten koitti se hetki, kun pääsin Tukholmaan uudestaan, ja pääsin maistamaan tunnbrödsrullaa. Tästä linkistä pääsette näkemään kohtauksen Anthony Bourdainin No reservations ohjelmasta. Viiden minuutin kohdalta alkaa juttu.
 

Minä tietenkin otin rullan kahdella nakilla ja katkarapusalaatilla ja osasin tilata sen ruotsiksi! Lisukkeeksi suostuin ottamaan ketsuppia ja salaattia.

Äiskä oli kysellyt minulta jo kuukauden verran ennen matkaa, että olenko nyt ihan tosissani ja haluan syödä epämääräistä snagariruokaa mieluummin kuin jotain herkkua Östermalmin hallissa. "Joo, koska Anthony Bourdain sanoi, että se on hyvää." (Eikä se taaskaan valehdellut.)

Ensimmäinen ateria, jonka nautimme Brooklynissa, oli KFC mättöä. Se oli hyvää, kun oli nälkäinen ja väsynyt. Kaalisalaatissa oli kuitenkin niin paljon sokeria, että luulin syöväni pahanmakuista jälkiruokaa.

Ensimmäinen kerta ruokakaupassa hätkähdytti minua. Olen nimittäin syönyt tänä vuonna parhaani mukaan lisäaineetonta ruokaa ja ruokakauppaan mennessä ruoat huusivat minulle hyllyiltä, että: "Minä olen pumpattu täyteen pahoja aineita!" Korimme ei siis täyttynyt erivärisillä herkuilla sinä päivänä.

Papa John'sista ostettiin hyvää pizzaa, jota sai dipata valkosipulivoihin. <3

Baskin-Robbinsista ostettiin jättiläiskippo jäätelöä.

Söimme myös sushia pariin otteeseen. Toinen ostos oli Whole Foodsista ja toinen epämääräisestä sushibaarista. Voitte arvata kumpi oli parempaa.

Nyt mietitte, että missä kohtaa tulee se Brooklynilainen hyvä ruoka. Se tulee ihan pian. Edellisissä ruoissa oli nimittäin parasta se, että kun oli väsynyt rankan päivän jälkeen, niin ruoat sai ostaa mukaan, niitä sai syödä sängyssä ja katsoa samalla telkkaria. Ne sopivat tilanteeseen, joten ne olivat erittäin hyviä.

Pari muutakin kaveria meni Brooklyniin. Huomatkaa söpö pari, joka on otattamassa kihlakuviaan Brooklynin sillalla.

Käytiin Marlow and Sonsin vieressä olevassa Dinerissa syömässä. Diner on luomu- ja lähiruokaa tarjoileva ravintola. Kun viimein löysimme paikan, niin Tape katsoi sitä pitkään ja kysyi minulta että meinasinko mä oikeasti viedä meidät tuonne syömään.

Sisältä paikka oli kuitenkin todella kiva.

Tapen ruoka oli päivän special ja siinä oli savukalaa, punajuurta ja jotain valkoista (ehkä ranskankermaa). Ainekset toimivat loistavasti yhdessä. Minulla oli vuohenjuustosalaatti, joka oli hieman pettymys. Tällaiset lähellä tuotetuista raaka-aineista tehdyt annokset kustansivat kaiken maailman tippien ja verojen jälkeen noin 13€ per annos. Lähiruoka ei siis ollut ihan halpaa.

Brooklynin sillan alla käytiin syömässä pizzaa ja jäätelöä. Grimaldi's on valittu jonain vuonna Nykin parhaaksi pizzapaikaksi. Sinne ei otetan pöytävarauksia ja sinne saattaa joutua odottamaan yli tunnin päästäkseen sisään. Pizza oli todella hyvää. Jälkkäri käytiin syömässä Brooklyn Ice Cream Factoryssa, jossa tehdään aamulla tietty määrä jäätelöä päivän tarpeeksi ja maut saattavat loppua päivän mittaan kesken. Kyseisessä paikassa käytetään ainoastaan luonnollisia raaka-aineita, joten meidän valitsema persikkajäätelö maistui oikeasti vaniljajäätelöltä, jossa oli persikan palasia. Voisi ehkä sanoa jopa, että jäätelö oli hieman mautonta. Tästä herääkin kysymys, että kuinka paljon makuaineita meidän ostamassamme tavallisessa jäätelössä on.

Syötiin pizza puoliksi ja siitä jäi vielä hieman jäljelle, joten otettiin loppu mukaan. Tapen vieressä oleva iso täti söi sen sijaan pizzan yksinään 10 minuutissa. Tästä voikin päätellä, että me ei olla ilmeisesti harjoiteltu tarpeeksi syömistä. Tämä oli myös hetki, jolloin luin Ginger Ale pullosta kuinka paljon siinä on sokeria ja päätin siirtyä juomaan vettä siitä eteenpäin

Olin lukenut jostain äipän leikkamasta lehtileikkeestä, että Grand Central Terminalissa kannattaa käydä syömässä. Noudatimme tätä neuvoa ja olimme hyvin tyytyväisiä. Söin elämäni ensimmäisen osterin, joka oli niin pahaa etten meinannut saada sitä niellyksi. Kesken nieleskelyn tarjoilija kysyi, että mitä pidämme ostereita. Tapelta tuli iloinen vastaus, että hyvää oli ja minä yritin vain epätoivoisesti hymyillä ja saada limaista kaveria alaspäin ruokatorvessani. Pääruoka oli sen sijaan paljon parempaa. Valitsin Clam Chowderin, joka oli taivaallista ja Tape otti Rapukakkuja.

Kun menee Oyster Baariin sisään, niin kannattaa kääntyä oikealle ja mennä istumaan pitkien pöytien ääreen. Sillä tavoin voi syödä vaikka keiton pelkästään. Vasemmalla puolella on ravintolapuoli, jossa on syötävä kolmen aterian lounas/illallinen.

Limaiset pikku kaverit

Jälkiruoka syötiin Magnolia Bakeryssa. Jälkkäri oli hyvää, mutta turhan kallista. Neuvoisinkin menemään mieluummin Whole Foodsiin ostamaan jälkkärit.

Ei menty junalla mihinkään, koska ei oltu tajuttu ostaa lippuja monta viikkoa etukäteen. Onneksi on Greyhoundin ja Peter Panin bussit.

Nyt joulukuussa, kun katselee näitä kuvia, niin tulee ikävä syksyä. Tulin eilen Järvenpäähän viettämään joulua ja eilisillasta saakka on satanut kaatamalla vettä. Minulta on pyydelty lisää kuvia meidän jenkkireissulta ja nyt niitä tulee. Kaikki ihanan syksyiset kuvat samassa postauksessa.
 

Union Squarella on tiettyinä päivinä maatilatori (Farmer's Market) ja ainakin lokakuussa se oli upea. Kurpitsoja joka puolelle!

Miksei Suomessa ole näin ihania tomaatteja torit pullollaan?

Siirryimme New Yorkista Pennsylvaniaan.

Janien ja Tamerin kylä

Pennsylvaniassa Ruska Festivaaleilla myytiin aivan kauheita syyskoristeita.

Pennsylvaniassa amerikkalaiset olivat amerikkalaisia.

Pennsylvaniasta löysin syyn siihen miksi amerikkalaiset ovat amerikkalasia. Gobs - perfect comfort food (500kcal/kpl) !

Syyskoristeita

Linnunpönttöjä

Ruska oli tulossa vuorille kovaa vauhtia.

Pumpkins!

More pumpkins!

Amish varoituksia --> Amishien metsästys alkakoon!

Eikä aikaakaan kun he huristelivat ohi. We were happy. :)

Jotain hienoa tässä autossa oli, sillä Tape haki minulta kameran ottaakseen siitä kuvia.

Nykissä on ehdottomasti syötävä hodari ja jos sekä Anthony Bourdain että Julia Child sanovat että Papaya Kingistä saa Nykin parhaat hodarit, niin sinnehän niitä on mentävä syömään.

Paikka on ollut auki 80 vuotta, joten siinä ajassa on ollut pakko oppia tekemään hyviä hodareita.
 

Ei toi täti uskaltaisi huijata tällaisesta asiasta.

Meidän ainoat ja siten myös parhaat hodarit Nykissä. Juomana meillä oli tietenkin papaijajuomaa, joka oli kummallista - ei pahaa eikä hyvää vaan kummallista.

Olin ennen matkaa miettinyt kovasti, että menisimmekö MoMa:an vai Guggenheimiin. Päädyin MoMa:an, mutta kun aloin katsella pääsylippujen hintoja, niin totesin että menisimme sittenkin Metiin, jossa lukemani mukaan on myös erinomainen modernin taiteen osio. Tämän lisäksi pääsylipun hinnan saa itse valita. Me maksoimme lipuistamme yhteensä 10$.

En voi sanoa olevani hulluna museoihin, mutta jos nopeasti kiertää ne läpi eikä pääsylipusta tarvitse maksaa paljon, niin niissä on ihan kiva käydä. Modernin taiteen ja nykytaiteen osastot ovat ehdottomasti mielenkiintoisimpia, sillä ne herättävät yleensä aina jonkinasteisia ajatuksia. Renesanssin alastomat pullerot eivät sen sijaan kauheasti minua hätkäytä.

Andy Warhollin Mao ja Sandyn Tape
 

Täytyy kyllä sanoa, että joitain taideteoksia mä en vaan ymmärrä. Minäkin olisin voinut tehdä tämän!

Päästiin viimein ulos museosta mun loputtomien huokailujen ja "Mulla on tylsää enkä mä enää jaksa!" lausahdusten jälkeen...

...katsomaan kun sedät jammas.

Sen jälkeen jaksettiin vielä mennä tutkimaan Guggista päällisin puolin.

Olin ennen matkaa lukenut lehdestä, että Nykin parhaat hampurilaiset saa Shake Shack nimisestä hampurilaisketjusta, ja Jyskä mainosti minulle D.C:ssä olevaa Ollie's Trolley nimistä hampurilaispaikkaa. Kävimme kummassakin ja langetimme tuomion.
 

Shake Shackin sisustus oli moderni ja siellä olevat pöydät olivat tehty vanhasta keilaradasta. Palvelu oli täällä parempaa.

Ollie's Trolley oli täynnä kaikenlaisia antiikkileluja ja paikka näytti siltä, että siellä oli siivottu viimeksi 60-luvulla.

Shake Shackin ranskalaiset olivat paremmat. Niihin tuli juustokastiketta. Hampurilainen oli liian suolainen mun makuun ja pirtelö liian makea.

Ollie's Trolleyn hampurilainen ja pirtelö olivat parempia, mutta ranskalaiset 26:lla eri mausteella eivät olleet minun makuuni.

Meidän New Yorkin matka oli kaikkea tuota mitä otsikossa lukee.

Yksi matkan kohokohdista oli Broadway musikaali. Yritettiin saada ensin liput Leijonakuninkaaseen, mutta ne olivat loppuunmyydyt, joten pitkän harkinnan jälkeen päätettiin mennä katsomaan Maija Poppasta. Tämä ei ollut huono päätös ja omaksi yllätyksekseen Tarmokin piti siitä.

Hankittiin liput TKTS:n lippuluukulta, josta saa lippuja puoleen hintaan saman päivän näytökseen ja seuraavan päivän matineanäytökseen. Times Squaren lippuluukulle oli aivan järjetön jono, joten mentiin metrolla Brooklyniin ja saatiin liput sieltä jonottamatta. Jäljellä oli enää liput kuudennesta rivistä, mutta ne maksoivat alennuksen kanssa vain 63 $ eli hiemna alle 50 €.

Lyhyesti:
Tultiin Nykiin maanantai-iltana ja nyt on torstai. Kohta lähdetään bussilla Washington D.C:hen. Sää on hyvä ja koko ajan paranee - loppuviikoksi luvattu +25 astetta eikä nyt puhuta Fahrenheiteista. Hotelli on ollut hyvä ja seura loistavaa. Lisää kunnollisia postauksia tulee myöhemmin.