Hyvät nojatuolimatkalaiset. Nyt on vuoden viimeisen matkakertomuksen aika. Tänä vuonna on ehtinyt paljon näkemään. Toivottavasti ensi vuonnakin ehdin matkustaa. Tämän kertomuksen kirjoitan yleisön pyynnöstä, joten ilmeisesti seikkailujani luetaan.
Olin siis jälleen Saksassa - tuossa oluen ja makkaran luvatussa maassa. Saksalainen ruoka lihotti mua edelleen, mutta vieläkään en oppinut juomaan olutta ja olen edelleen sitä mieltä etteivät sakemannit osaa tehdä makkaraa yhtä hyvin kuin suomipojat (ja -tädit). Tällä kertaa jopa keksin mistä makkaran ei niin hyvä maku johtuu. Valkopippuria makkaramössöön lisäävä täti ei tajua että sitä pippuria ei tarvitse kauhoittain laittaa, vaan lusikallinenkin riittäisi. Mutta asiaan....
Matka suuntautui Kaiserslauterniin (USA:n suurin Euroopassa oleva lentotukikohta Ramstein ihan vieressä) ja Karlsruheen. Kumpikin kaupunki sijaitsee Saksan länsiosassa Frankfurtista alaspäin. Matka oli kouluun liittyvä ja sen järjesti paikalliset ESTIEM (Euroopan tuotantotalouden oppilaat). Mitään opintopisteitä matkasta ei kertynyt vaan se oli ainoastaan tilaisuus luoda suhteita - jotkut meistä jopa yrittivät juoda suhteita, mutta usein kielimuuri hyppäsi väliin (varsinkin Jukalla) - oppia uusia asioita ja tutustua kulttuuriin. Meitä oli Lappeenrannasta 7opiskelijaa: 4poikaa ja 3tyttöä. Se oli hieman harmi sillä liian helposti tuli oltua vain suomalaisten kanssa, mutta toisaalta meillä oli hyvä porukka ja opimme tuntemaan toisemme.
Lensimme Tampereelta Frankfurtiin Ryanairilla. En ole ikinä kokenut kamalampaa lentomatkaa - tämä voitti jopa edellisen Ryanairin lennon. Saksassa tuuli niin paljon, että viimeiset 10min matkasta kone tärisi ja tuhisi megalomaanisesti. Meinasin oksentaa - mulla ei koskaan ole paha olo lentokoneessa. hui. Muutama opiskelija Kaiserslauternista tuli hakemaan meidät. Minä päädyin Sabinen kyytiin ja sain taas pelätä Saksan maanteillä. Satoi kaatamalla ja tyttö tohotti 150km/h 70km/h alueella. hui kertaa kaksi.
Ekana iltana oltiin keilaamassa. Kyseisessä maakunnassa sai polttaa sisällä miten paljon halusi ja kaikki tekivätkin niin. Oli jotenkin hassua, koska nyt on Suomessa tottunut ettei tupakkaa polteta lähes missään. Majoituttiin kaikki suomalaiset tytöt Andrean luo ja oltiin kauhuissamme, koska siellä kaikki polttivat myös sisällä. Vaatteet haisivat ihan kamalilta muutaman yön jälkeen.
Meillä oli pari luentoa (toinen liittyi hinnoitteluun ja toinen yrittäjyyteen). Jäi vähän punainen lanka saavuttamatta niissä. Tutustuttiin myös Kaiserslauternin teknisiin värkkeihin, joka oli voimalaitos: sähköä, lämmintä vettä ja bussit kuuluivat myös jotenkin mystisesti siihen puljuun (tai sit oon tajunnut pahasti väärin). Oudoin asia mitä siellä tuli ilmi oli että kyseinen pulju oli tehnyt sopimuksen amerikkaisen lentotukikohdan kanssa siitä että ne tuottavat sinne tarvittavan energian ja ostavat jenkeiltä kivihiiltä. Tämä kyseinen kivihiili ei kuitenkaan itsestään pala, joten ne ostavat myös hiiltä vapailta markkinoilta ja sekoittavat jenkkihiilen siihen. Vähän tyhjä arpa mun mielestä, mut kai ne tietää mitä tekee.
Käytiin tutustumassa Fritz-Walter jalkapallostadioniin. Pojat olivat ihan innoissaan, kun he pääsivät lehdistöhuoneeseen leikkimään urheilijoita ja muut ottivat kuvia. Saksalaiset joulumarkkinat olivat aivan ihania. Eipä sieltä kyllä muuta ostettavaa löytynyt kuin syötävää ja juotavaa, mutta tunnelma oli ihana. Suklaalla kuorrutetut tuoreet hedelmät olivat parhaita.
Loppuviikko me oltiin Karlsruhessa, joka oli huomattavasti suurempi kuin Kaiserslautern. Siellä meillä oli vapaa aikaa ihan liian vähän. Tuli ahdistus, kun ei enää meinannut millään jaksaa. Siellä meillä oli pari yritysesittelyä, kaupunkikierros, panimovierailu, mediamuseossa käynti ja lauantaina mentiin Stuttgartiin Mercedes Benz museoon. Oli kyllä hieno mesta. Mika Häkkisen formula-autokin oli siellä ja Paavin traktorin näköinen valkoinen auto, missä se köhnytti viimeisinä päivinään.
Takaisin lähdettiin Mersu museon jälkeen. Ajoimme siis Saksasta Tukholmaan autolla - minä, kolme poikaa ja kesärenkaat kyydissä. Takapenkillä oli HIEMAN ahdasta kahden istua kolmen jättikokoisen renkaan vieressä, mutta sopu sijaa antaa. Matkaa meillä oli 1600km ja aikaa käytettiin 17h. Hieno saavutus sillä pidimme taukojakin ja odotimme lauttaa melkein tunnin, että pääsemme Lollandin kautta Ruotsiin. Olin aivan varma, että tulen katumaan päätöstäni tulla sieltä pois autolla, mutta kaikki sujuikin paremmin kuin kukaan meistä olisi arvannut. Tukholmassa oltiin 6h ennen laivan lähtöä ja ehdittiin käydä vielä Åhlensillakin. Hyttiin päästyämme kaaduttiin suoraan sänkyyn ja nukuttiin kymmeneen asti, käytiin syömässä, pojat lähtivät baariin ja mä jäin nukkumaan hyttiin.
Tosi kiva matka oli, vaikkakin rankka. En olísi enää yhtään päivää jaksanut. Mailin pituudesta jo huomaa, että ei olla pelkästään istuskeltu viikkoa vaan tekemsitä ja ohjelmaa on todella ollut välillä liiaksikin.
Jouluterveisin, Sanna
P.S. Pojat tekivät huomion, että niin kauan kuin mulla ei ole nälkä niin asiat sujuu. Jukan ja Jorin mielilauseeksi tulikin "Jägermeister bitte!" lausahduksen jälkeen "Syö Sanna jotain ettet tule kiukkuiseksi." Ilmeisesti tie naisenkin sydämeen käy vatsan kautta. Ihanaa joulua teille kaikille! Syökää niin paljon ettei kiukku iske loman aikana. =)
