Käytiin äiskän kanssa pyörähtämässä yksi yö Oslossa. Mun tavoitteena oli saada maistaa valaanlihaa ja äiskän tavoitteena ostaa postikortteja kuninkaallisista. Tavoitteet saatiin puoliksi toteutettua - ikävä kyllä nyt pidemmän korren vei äiskä.

Reissu lähti hyvin käyntiin. Meinasin ensitöikseni nostaa meille pankkiautomaatista Tanskan kruunuja lompakon täyteen. Onneksi äiti ehti huudahtaa "Ei, ei, ei!" minun selkäni takaa eikä vahinkoa tapahtunut. Kyseisestä pankkiautomaatista ei siis saanut ollenkaan Norjan kruunuja ja minun mielestä DKK oli paremman kuuloinen vaihtoehto kuin EUR tai USD. Sen jälkeen kun sain viimein nostettua meille oikeanlaista valuuttaa, niin lähdimme kävelemään hotellille päin. Matkalla tsekattiin oopperatalo ja tuomiokirkko. Meidän hotelli oli pääkadulla ja ulko-ovelta näkyi kuninkaanlinna. Oli siis sanomattakin selvää, että tämän paikan äiskä maksoi. Aamupala oli sijainnin lisäksi aivan loistava. Syötiin siellä aamulla tunnin verran ja lopuksi paistoin meille vielä tuoreet vohvelit. <3
 

Oopperatalo
 

Valaanlihan syönti oli vaikeampi homma toteuttaa kuin olin luullut. Luin jokaisen ravintolan ruokalistan ja missään ei mainittu kyseisestä herkusta. Ainoa paikka, jossa valaanlihaa oli myynnissä oli Aker Bryggessä sijaitseva ICA Gourmet kauppa, josta sitä olisi saanut ostaa kilon paketissa pakasteesta. Hotellihuoneeseemme ei kuulunut kuitenkaan keittiötä, joten tämän tilaisuuden maistaa valasta sain unohtaa.
 

Ekana päivänä leikittiin turisteja niin paljon, että jalat olivat kipeät vielä seuraavanakin päivänä. Minä onnistuin päivän aikana palamaan, sillä en uskonut kotoa lähtiessäni, että Oslossa voisi paistaa aurinko koko päivän pilvettömältä taivaalta. Onneksi seuraavana päivänä satoi vettä, joten emme jääneet kokematta Norjan ainaista sadetta. Aamupäivä oli vielä kuitenkin aurinkoista ennen sateen alkua ja ehdittin käydä hautausmaalla katsomassa Munckin hautaa ja kansallismuseossa Munckin maalauksia. (Oli ne sen tekemät Madonna ja Huuto hienoja.) Sen jälkeen me talsittiin Oslon tulvivilla kaduilla sateenvarjojen alla metsästämässä mulle täydellistä magneettia ja mentiin lopuksi linnalle katsomaan vahdinvaihtoa.
 

Valaanlihan metsästyksen lisäksi käytiin Vigelandin puistossa katsomassa patsaita. Patsaspuisto oli mun mielestä reissun yksi kohokohdista, mutta äiskä ei oikein lämmennyt siihen.
 

Puiston tunnetuin patsas - Sinnataggen
 

Lopuksi täytyy sanoa, että kyllä Norja oli köyhälle kallista. Reissu oli kuitenkin onnistunut ja kumpikin oli tyytyväisiä, että lähdettiin tuohon Euroopan kalleimpaan maahan.