Buenos Airesissa pizzat ovat aivan mahtavia. Tänne on tullut italialaisia paljon jossain vaiheessa ja ruoka on saanut vaikutteita heiltä. Sunnuntaina söin parasta pizzaa, mitä olen koskaan saanut. Sen innoittamana menimme eilen innoissamme syömään toiseen paikkaan, mutta pettymys oli valtava sunnuntain pizzojen jälkeen. Pizzat olivat upean näköisiä, mutta niissä oli juustoa liikaa jopa minulle, joka tilaa pizzan mielellään tuplajuustolla.

Epämiellyttävin kohta ruokailussa oli se, kun puolet juustoköntistä meni jo alaspäin kurkussa ja puolet oli suussa ja se vaan venyi ja venyi ja venyi... Tästä selviydyin ainoastaan nielaisemalla suullisen puoleksi pureksittua ruokaa, sillä halusin välttää juustoon tukehtumisen. Seuraava suuhuni eksyvä pala olikin sitten huomattavasti pienempi eikä tukehtumisvaaraa tällä kertaa ollut.

Pizza Jamón Serrano y Pizza Kalamata

Olimme siis neljästään syömässä ja valitsimme kaksi pizzaa, jotka sitten söimme yhdessä. Minä valitsin Janin kanssa kinkku-rucola pizzan ja ruokavammaiset valitsivat kalamata pizzan, sillä kaikissa muissa pizzoissa oli kuulemma jotain pahaa. Täytynee sanoa ettei kalamata pizza ollut ihan nappi valinta. Vaikka suomensin sanakirjasta, että la berenjena on munakoisoa, niin ruokavammaiset eivät reagoineet siihen mitenkään. Selitys tähän oli se, että "Ei me ajateltu, että munakoiso on TÄTÄ." Mitäpä siihen sitten sanomaan mitään. Pizzassa oli myös aurinkokuivattuja tomaatteja, joille toinen oli allerginen ja toinen "allerginen" myötätunnosta poikaystäväänsä kohtaan. Oliivit olivat myös YÖK! Pahempi ruokavammainen kasasi siis pizzasta kaikki täytteen takaisin pizzalautaselle ja toinen teki pian saman - vaikkakaan ei yhtä näyttävästi - omalle lautaselleen. Mutta pizza oli kuulemma ihan jees, kun oli ottanut kaikki täytteet pois. Sain minä pahemman ruokavammaisen onneksi syömään viipaleen munakoisoa ja hän totesi, ettei se olikin ihan ok.

Näytös ruokavammaisen elämästä

P.S. Se munakoiso pizza oli paljon parempaa kuin kinkkuversio.