Nyt on tähän bloggariin iskenyt blogi-väsymys. Viimeiset postaukset kirjoittelin yli viikko sitten, joten nyt on vaan tsempattava.

Mendozasta suunnattiin tosiaan Andien yli Chilen puolelle. Kaikki olivat peloitelleet, että bussit menevät näitä kuoleman teitä kauheaa vauhtia ja joutuu pitämään silmiä kiinni ettei pelota jyrkänteeltä alas putoaminen. Mietin jo, että millaiset tilastot on bussien alas syöksymisistä tällä kyseisellä tiellä. Meidän bussimme kuitenkin meni ihan rauhallisesti alas ja ylös. Nukuin matkat kumpaankin suuntaan - kiitos matkapahoinvointilääkkeelle, joka saa minut jostain syystä ihan kauhean väsyneeksi.

Siellä menee Cata Int'l bussi ja mainiot Cata Int'l viinit

Meillä oli aivan ihana hostelli Casa Valparaiso Constitutionin kaupnginosassa mielettömän korkean mäen päällä, syrjäisellä sivukujalla, johon ei päässyt autolla 200m lähemmäksi. Hostellin teki ihanaksi Jorge, Jorgen miesystävä ja Papí, jotka pyörittivät sitä. Kumpikaan ei osannut englantia, joten pääsin ekaa kertaa testaamaan kunnolla mun espanjan taitoni. (pärjäsin joten kuten) Ai niin.... Siellä oli untuvatäkit ja ihana tyynyt. olisin voinut maata sängyssä, vaikka koko loman.

Näkymä huoneemme ikkunasta

Kun suunnittelin meidän Chilen reissua, niin kyselin Ollilata ja Lebalta vinkkejä siitä missä kannattaa käydä. He olivat täysin oikeassa siitä, että Valparaiso on enemmän "once in the lifetime"-kaupunki kun taas Santiago on ihan tavallinen suuri kaupunki, joita on joka paikassa.

Mun mielestä Valparaiso muistutti todella paljon Portoa (Portugali). Mäkiä oli paljon ja meno oli boheemia.

Sähkötyöt olivat tehty vähintäänkin erikoisesti.

Katukoirat olivat vallanneet kaupungin. Sai varoa askeleitaan ja opimme ettei kannata lähteä kävelemään ympäriinsä pizzanpala kädessä. Ravintolasta lähtiessämme nimittäin otin lopun pizzasta mukaan ja lähdimme etsimään pankkiautomaattia. Yhtäkkiä ympärillämme oli koiralauma, joka hyökkäili ihmisten ja autojen kimppuun. Ilmeisesti pizzapala haisi niin hyvälle, että ne päättivät suojella sitä. Mentiin piiloon pankin eteiseen ja koirat jäivät vartioimaan ulkopuolelle. Me onneksi säästyimme hyökkäykseltä toisin kuin eräs paikallinen mies, jota yksi koira puri jalkaan.

Seinillä oli upeita maalauksia joka puolella.

Se jäi minulle vähän epäselväksi, että mitä muuta Valparaisossa voi tehdä paitsi käydä baareissa ja ravintoloissa. Tuntui, että siellä ei mitään muuta ollut niiden ja mäkien lisäksi. Ruoka oli muuten aivan loistavaa, mutta siitä enemmän seuraavassa postauksessa.

Paikalliset tutustutti meidät iltaelämään ja mun vaatteet haisi sen jälkeen kolme päivää upporasvalta.