Barilochessa ei syöty pelkkää pihviä, kuten me ehkä välillä Buenos Airesissa teemme. Yritettiin syödä parhaamme mukaan suklaata, mutta sitä ei vaan pysty mielettömiä määriä vetämään, vaikka yritys olisikin hyvä. Jouduimme siis välillä turvautumaan muuhunkin ruokaan. (Ja kyllä - suklaa on ruokaa, jos sitä syö nälkäänsä.)

Barilochen kuuluisin kala on järvitaimen, koska Bariloche kuuluu Argentiinan järvialueseen. Kala on mun mielestä aina aika pitkälle vaan kalaa. Sydämen tykytyksiä saan vaan savukalasta, jos se on hyvin tehty ja mikäli se on lämminsavustettua ja tarjoillaan perunamuusin kanssa. Muuten kala on vaan ihan hyvää.

Patagonian lampaasta puhutaan joka puolella Argentiinaa. Nyt kun viimein pääsin syömään sitä, niin se oli ihan hyvää - parempaakin lammasta olen saanut, mutta luulen ettemme valinneet parasta ravintolaa, jotta olisin oikeutettu puhumaan mitään kyseisestä mää-eläimestä.. Osa vartaasta maistui vähän turhan vanhalle lampaalle (lue: villasukalle) ja patagonian lammas ei siis vienyt sydäntäni.

Tiina kumosi ratsastuksen jälkeen pullon "ei niin hyvää" -punkkua grilliruokien kanssa ja väitti, että saamamme kuiva liha on hyvää. Taisi olla tyttö nälkäinen ja janoinen.

Barilochessa oli talot ja maisemat kuin Sveitsissä ja ruoat kuin Saksassa. Savustettuja lihoja ja juustoja ei maistettu, mutta tässä on Apfelstrudelia. (Lidlistä saa pakastealtaasta parempaa.)

Dulce de Leche pupuja! <3 Ruoat eivät saaneet tämän mahan ylistystä itselleen Barilochessa, mutta suklaa oli parempaa kuin muualla Argentinassa. Ei kuitenkaan niin hyvää kuin Euroopassa. Söin nimittäin reissusta palattuani puoli levyä Maraboun Daim suklaata, vaikka tuliaiseksi olin ostanut itselleni käsintehtyä suklaata. *slurps*