Minun piti kirjoittaa tämä postaus jo 3kk sitten, mutta se vaan jotenkin jäi. Nyt sateisessa Buenos Airesissa, kun odotan lentoa kotiin niin minulla on aikaa tehdä tämä ja ehkäpä saan tähän kirjoitukseen enemmän ulottuvuutta kuin mitä olisin saanut 3kk sitten.

Mietin vuoden alussa muutaman ei niin hohdokkaan hostellin jälkeen, että kuka niistä oikein pitää. Kaikki ihmiset, jotka olivat hostellissa olivat matkustaneet vähintään 6kk ja parhaita maita olivat Guatemala ja Nicaragua tai mikä tahansa aivan käsittämätön maa, jossa kukaan normaali ei ole käynyt. Olin aivan raivoissani ja mietin, että kuka löytää kavereita hostelleista sillä jokainen tyyppi ärsytti minua.
 

Synttäriaamupala Cuscossa

Mauttominta ikinä, mutta lähdettiin koko hostellin voimin juomaan caipirinhoja.
 

Olen kuitenkin viimeisen 5kk aikana kehittynyt tässä asiassa. Nyt pystyn jutella sujuvasti Guatemalan hienouksista ja Boliviassa vallitsevasta bakteerikannasta. Olen myös saanut joitain kavereita hostellissa asuessani. Edelleen niitä ärsyttäviä tyyppejä tulee vastaan, mutta ne eivät häiritse minua yhtä paljoa kuin ennen. Aikaisemmin minulle ei tullut mieleenkään, että alkaisin jutella jonkun tuntemattoman kanssa bussissa ja päätyisin viettämään saman henkilön kanssa seuraavat kolme yötä samassa hotellihuoneessa. Sanotaan, että matkailu avartaa ja niin se ilmeisesti tekee. Viikkoa myöhemmin nähtiin meidän uuden bussituttavuuden kanssa uudestaan seuraavassa kaupungissa ja mentiin viettämään hänen syntymäpäiviä aamupalalle ennen kuin Janin kanssa jatkettiin matkaa seuraavaan kaupunkiin.
 

Värikästä hostellielämää Riossa.
 

Kevään uutuuksena sähköllä toimivat suihkut - pelottavaa.
 

Näkymä hostellihuoneen ovelta Búzioksessa.
 

Olen alkanut olemaan aika loistokas myös hostellien valitsemisessa. Osaan etsiä arvosteluista oikeanlaisia avainsanoja ja tiedän mitä odottaa. Olen oppinut ettei hinta välttämättä kerro mitään. Yksi parhaista hostelleista maksoi 5€/yö ja välillä olen maksanut 15€/yö kauheista luukuista. Upeiden hostellien joukkoon on myös osunut muutama mätä mansikka, kuten meidän hostelli Isla del Solilla tai Aguas Calienteksessa.

 

P.S. Suomessa en kuitenkaan aio alkaa kysellä vieressä istuvilta ihmisiltä bussissa, että haluavatko he tulla samaan hostelliin kanssani.