Nyt on kaksi yota takana Riossa, kolmas yo edessa ja tunnelmat ovat menneet kiitorataa. Tanne kesti Cuscosta lentaen tulla kaikkien koneen vaihtojen kanssa reilu 24h, joten aika vasyneita oltiin kun saavuttiin perille. Tasta seurasi se asia, etta mina halusin Suomeen. Olin siis Rio de Janeirossa 300m paassa Ipanema-rannalta ja tahdoin Suomeen. Kuinka kummallinen ihmismieli voikaan olla... Minun mieltani ei parantanut sellaiset seikat kuten, etta Riossa satoi ja hintataso on aivan alyttoman korkea verrattuna Boliviaan, Peruun ja jopa Argentiinaan. KKT sanoisi tahan, etta "Koyhallehan se vain olisi kallista." Niinpa niin....

Mina tuskailin koti-ikavaani hetken Facebookissa Riikalle, jonka jalkeen paatin menna paikkareille, joiden jalkeen paatin juoda caipirinhan ja virittaytya Rio-tunnelmiin. Sen jalkeen kaikki on mennytkin paremmin. Vesisade lakkasi, hintataso pysyi korkeana, mutta minun koti-ikava hellitti.

Tanaan olen ollut ottamassa aurinkoa Ipanemalla ja katsellut valilla salaa hyvin treenattuja homo-miesten vartaloita, silla Ipanema on ilmeisesti heidan suosiossa. Kavin syomassa buffetissa, kavelin sokeritoppavuorelta Copacanan kautta kotiin ja ostin kahdet uudet Hawaianasit.

Toivottavasti aurinko paistaa huomennakin.