Minulla oli äsken kavereita käymässä ja näytin heille kuvia Etelä-Amerikan reissun varrelta. Oli hassua tajuta kuinka aika on jo kullannut muistot näin lyhyessä ajassa. En enää miettinyt kuinka tuskallista oli elää 12 miljoonan muun kanssa samassa kaupungissa, kuinka ärsyttävää oli mennä sotkuiseen keittiöön tai kuinka metromatkat olivat täyttä kidutusta hien valuessa reisiä pitkin. Tämä kaikki on jäänyt johonkin käyttämättömään aivojen sopukkaan ja mietin, että eihän se voinut niin kamalaa olla. Vai oliko? (No ehkä välillä...) Sen sijaan mietin kaikkia illanviettoja ja vauhdikkaita bussiretkiä. Miten mukavaa olikaan olla rantalomalla sateisessa Mar del Platassa juoden punkkua homeelta haisevassa hotellihuoneessa tai tanssia Ukkometson tahtiin kolmistaan KKT:n ja Norskun kaa mun sängyllä asuntolassa. Kyllä mulla oli upea kevät ja mä uskon, että se ajan kanssa paranee entisestään niin kuin hyvä argentiinalainen viini.

JanskuPansku rantalomalla - oliko siellä muka nyt niin kylmä?