Muistan ensimmäisen kertani Pietarissa. Olin kaikin puolin ruokavammainen. En suostunut syömään edes hampurilaisia. Voin kuvitella, ett äidilläni on ollut hampaiden kiristelemistä kanssasi. Ei sen puoleen, että hänkään olisi uskaltanut syödä mitään. Nykyään kaikki on kuitenkin tosin ja tungen suuhuni kaikkea mitä löydän. Ongelmani ei ole se, että kuultuani mitä ruoka sisältää en voi syödä sitä, vaan se etten halua laittaa suuhuni mitään sellaista, jonka raaka-aineita en tiedä. Pystyn siis hyvin maistelemaan sisäelimiä ja muuta mukavaa kunhan minulle ensin kerrotaan mitä se on.

Piirakat oli hyviä ja joka paikassa oli näitä söpöjä piirakkakojuja.

Paras ravintola oli St-Lenin's bar...

...jossa sai maailman parasta Borschkeittoa ja leipää, jonka päällä oli läskiä.

Leivokset maksoi euron kappale ja niitä syötiin useita usein.